To be or not to be a mom

Mulla on moni kaveri ja tuttu tällä hetkellä joko raskaana tai saanut juuri vauvan, joten olen itsekkin miettinyt, että haluanko lasta ja jos haluan niin milloin. Mulla ei ole yhtään vauvakuume, vaikka olen nähnyt tosi söpöjä vauvoja kavereilla.
Musta lapsen hankkiminen on niin iso asia, että haluan olla siitä täysin 100 % varma. Silloin se on kaikille osapuolille oikein :) Ja koska mä en tunne omaa isääni niin haluan olla varma ( tai niin varma kun vaan voi olla ) ettei mies lähde kävelemään kun vauva on maailmassa. Ajattelen niin, että jos mies kohtelee mua vähän miten sattuu niin hän todennäköisesti kohtelee lapsia myös tai vielä huonommin. Eli miehen pitää kohdella mua niin hyvin, että hän on ansainnut sen, että synnytän hänelle lapsen. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta niinkuin sanoin lapsi on kuitenkin iso asia ja molempien pitää ottaa siitä vastuu.

Kuva lainattu: Google.com

Mun kaikki tähän astiset miehet ovat laittaneet työt aina ykköseksi, eikä se ole mua haitannut. Mutta samalla olen miettinyt, että jos lapsi olisi ollut kuvioissa, niin miehellä ne työt olisi silti ykkönen ja mä olisin hoitanut lapset  kokonaan yksin. Sitä en juuri haluaisi.

Mua myös pelottaa raskaus ja synnytys tosi paljon. Olen aina ollut tosi pienikokoinen, joten mua ahdistaa jo ajatus siitä, että vatsa kasvaa. Pelkään, etten kestä sitä turvonnutta olotilaa niin montaa kuukautta. Synnytys mua pelottaa, olen kuullut siitä kaikkia "kauhutarinoita" ja vihaan sairaaloita yli kaiken.

Mutta niinkuin sanoin, mulla ei ole vielä vauvakuumetta, eli ehkä joskus myöhemmin tämä on ajankohtaista. Siihen asti katselen vaan kiltisti vierestä, kun muut vääntää lapsia :)

Kuva lainattu: Google.com