sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ikäkriisi

Tajusin alkuviikosta, että mulla on ensi viikolla synttärit. Täytän 26!! Samalla iski pakokauhu, että olen lähempänä 30-vuotta kuin 20! En halua täyttää niin paljon, 26- vuotta kuulostaa tosi tylsältä ja aikuiselta.  Tosin luin pari päivää sitten Iltalehdestä kuinka BBC:n uuden määritelmän mukaan 18-25-vuotiaat ovat vielä teini-ikäisiä. Tätä perusteltiin sillä, että aivojen kehitys jatkuu 20-ikävuoden jälkeenkin ja myös kongitiivinen ja henkinen kehitys jatkuu pitkään.  Toi on varmasti ihan totta, mutta ei se mua kauheasti lohduta silti. Voisin ennemmin olla vaikka 24 :) Moni tosin luulee että olen 24, viime viikolla meidän tanssiryhmän uusin tyttö luuli myös mua 24- vuotiaaksi.  Ja hyvä niin päin! :)

Tuntuu kuin nämä 20+ vuodet olisi vain humahtanut johonkin todella nopesta. Tuntuu, että  Supermarjo-ohjelma kuvattiin vähän aikaa sitten, mutta siitä on oikeasti jo melkeen 3 vuotta! Olin silloin 23-v. Sitten kun alan miettimään, että mitä olen saanut aikaiseksi näiden vuosien aikana, niin... noi  500 tanssikeikkaa, wuhuu ompa kova saavutus! Pari reality-ohjelmaa, wuhuu vielä kovempi saavutus! :D :D Okei, kohta valmistun vihdoin ammattikorkeasta ja se on mulle saavutus, koska en ole mikään himo-opiskelija ja mulla on todettu lukihäiriö. Mutta kyllä muutkin ihmiset opiskelee, eli ei se mikään ihme temppu ole.
Kuulostan varmaan aika kriittiseltä itseäni kohtaan, mutta kaveripiiriini kuuluu myös niitä ihmisiä joilla on tähän ikään mennessä yliopistot käyty,  eka asunto ostettu, kihloihin menty ja häitä suunitellaan. Mulle tulee aina paineita kaikista suorittaja-tyypeistä, tulee sellainen fiilis, että itse on vaan haahuillut.

Kuva lainattu: Google.com

Mulla ei ole koskaan ollut hirveästi sellaisia ns " normaaleja" haaveita, että haluan 2 lasta, omakotitalon ja  8-16 työn. Kun olin tarhaikäinen halusin cabaree-tanssijaksi. Marokossa oli sellainen Moulin Rouge/ Vegas-tyylinen show, johon saatiin mun äidin työn kautta ilmaisia lippuja ja halusin katsomaan sitä joka viikko. Sanoin aina, että menen tanssimaan sinne kun olen iso. No tuon haaveen olen toteuttanut Lamujen kautta. 

Sitten kouluikäisenä en halunnut mennä lukioon Suomessa vaan halusin Jenkkeihin high schooliin, koska  se oli musta vaan siistimpää :D Sen haaveen toteutin myös, kun sain vaihto-oppilas stipendin Jenkkeihin. Mulla on siis kaksi lukio-tutkintoa, sieltä ja Suomesta. 





Ala-asteelta asti olen halunnut laulajaksi. Se on ehkä isoin haave mitä en ole vielä kunnolla toteuttanut ja sen asian suhteen olen myös ollut sokea ja luottanut vääriin ihmisiin.  Pahin oli mun exä, joka kauheasti puhui auttavansa mua asian suhteen. Lopulta hän myönsi valehdelleensa kokoajan, jotta olisin pitänyt hänestä enemmän ja ollut hänen kanssaan yhdessä.  Onneksi olen nyt viisaampi ja luotan vaan itseeni enkä muihin.  Se on ehkä ainut oikea tapa toteuttaa omat haaveet  ;) ;)

10 kommenttia:

  1. Onks toi kuva otettu milon missä on muitakin lamuja

    VastaaPoista
  2. Tää oli kiva postaus, ja kannattaakin kuunnella omaa sydäntään jos on joitakin haaveita! (:

    Koska oon ite saanu kuulla sitä et jos mulla on jotain unelmia mitä oon sanonut ääneen niin jotkut on sanonu ettei musta oo siihen, tai ei tsemppaa niin en sillä ny ainakaan parempaa itseluottamusta saa. Mutta toisaalta oon alkanu uskoa mun unelmiin enemmän ja oon sitten saanut enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ei kannata kuunnella muita, ne useasti on kateellisia tai ei halua että toinen saa mitä haaveilee tms.

      Poista
    2. Niinpä. Mut täytyy olla välittämästä sellasista!(:

      Poista
  3. Ja hei Sofia ei se 26 vuotias oo paha, varsinkaan kun näytät nuorelta ja voisin itekkin kuvitella sut vaikka oleen sen 24 v ! (:

    VastaaPoista
  4. Hei, voisitko tehdäpostauksen suosikki vaatteistasi/meikeistäsi/kengistäsi? :)

    VastaaPoista
  5. Mullakin on ikäkriisi. Yliopisto opintoni ovat jumissa ja kaverit ovat valmistuneet. En ole saanut mitään oikein aikaiseksi viimeiseen vuoteen...

    VastaaPoista